Kenian lentokentät on suljettu, ja rajat ovat kiinni. Isoja kaupunkeja on eristetty, ja voimassa on öinen ulkonaliikkumiskielto sekä maskipakko. Myös koulut ovat suljettuina. Maan tiukkoja rajoitustoimia jatkettiin kesäkuun alussa vielä kuukaudella.
Koronavirustartuntoja on virallisen ilmoituksen mukaan 2 767, ja covid-19-tautiin on kuollut 84. Asukkaita Keniassa on lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Viralliset tartunta- ja kuolinluvut ovat alhaisia, mutta todellista tilannetta ei tiedä kukaan. Slummeissa tai maaseudun köyhillä alueilla kun ei käydä kalliissa testeissä.
– Ihmiset pelkäävät leimautumista ja tartunnasta tulevia eristäytymismääräyksiä. Keniassa asutaan todella ahtaasti, joten eristykseen ei ole mahdollisuuksia. Ja ne, joilla vielä on töitä, tarvitsevat palkkansa ruokaan, kertoo Keniassa kymmenen vuotta asunut Sari Manninen.
Hän antaa haastattelun STT:lle puhelimitse kotoaan Naivashan kaupungista, joka sijaitsee noin sata kilometriä pääkaupungista Nairobista koilliseen.
Mannisen mukaan läheskään kaikki eivät noudata sääntöjä tiukasti.
– Kaupungilla näkee maskien roikkuvan ihmisten kasvoilla tai kaulalla hiukan miten sattuu. Moni sanoo, ettei rajoituksilla ole merkitystä, koska poliisi on lahjottavissa.
Yhä harvemmalla tosin enää on varaa maksaa poliisille. Isot kaupungit, kuten Nairobi ja Mombasa, on eristetty, ja kaupungeissa myös yksittäisiä kaupunginosia on eristetty. Tämän seurauksena monen työssäkäynti kaatuu rajoituksiin.
Työt matkaoppaana ja hotellinjohtajana loppuivat
Naivashan pääelinkeinot ovat matkailu ja maatalous. Kaupunki tunnetaan myös kukkafarmeistaan, joista tuodaan Suomeenkin muun muassa Pirkan reilun kaupan neilikoita Oserian-kukkatilalta.
– Kukkafarmien työntekijöistä iso osa on lomautettu, koska kukkamyynti Eurooppaan on laskenut merkittävästi koronakriisin vuoksi. Maanviljelysalueet ovat tulvien vuoksi veden alla. Matkailu on täysin pysähdyksissä, Sari Manninen kuvailee.
Koronavirus muutti myös Mannisen arjen kerralla. Hän työskentelee kiertomatkaoppaana suomalaisille matkanjärjestäjille ja johtaa kotinsa yhteydessä olevaa Aloepark-hotellia.
– Toivoin, että saisin edes paikallisia matkailijoita kesäkuussa, mutta Nairobin eristyksen jatkuminen romutti toiveeni.
Kevään aikana hän on kunnostanut hotellinsa puutarhaa ja pihapiiriä sekä jatkanut yhteistyössä paikallisen taiteilijan kanssa talon sisä- ja ulkoseinien koristemaalauksia. Seinissä on sekä luonnollisen näköisiä safarieläimiä että seepraraidallisia kirahveja ja seeproja, jotka ovat saaneet kirahvin puvun. Iloa arkeen tuovat myös kaksi koiraa, kaksi kania, kissa ja kuusi pihapiirissä vapaana elävää kanaa.
– Olen toiveikas, että matkailijat palaavat heti, kun rajoitukset puretaan ja lentokentät avataan. Naivasha on turvallinen pikkukaupunki ja ainutlaatuinen kohde luontomatkailuun.
Kohta kaikki omat lehmät teurastettu
Sari Manninen on surullinen Naivashan slummien ja Kenian työttömien ahdingosta. Hän koordinoi vapaaehtoistyönä suomalaisten raha-avustuksia Naivashan slummiperheiden lapsille. Avustuksilla maksetaan koulupukuja ja -tarvikkeita.
– Koulut ovat kiinni. Etäopetusta periaatteessa on, mutta eihän slummikodeissa ole aina edes sähköä, saati älypuhelimia. Siellä on nyt kova nälkä ja puutetta ihan kaikesta. Autan minkä pystyn, mutta omatkin tuloni ovat nyt puhdas nolla, Manninen sanoo.
Konkreettinen nälkä ja kova huoli toimeentulosta ovat läsnä myös Kenian maaseudulla.
– Teurastamme ruuaksi lehmiämme, mutta kohta meillä ei ole mitään, ei maitoa eikä lehmiä. Toivon, että matkailijat pian palaavat, muuten emme selviä, kertoo STT:n Whatsappin kautta tavoittama Ole John.
Hän toimii puhemiehenä pienelle Masai-kylälle Masai Maran suojelualueen kupeessa. Kyläläiset saavat pääosan tuloistaan matkailijoilta, joille he esittelevät kulttuuriaan ja myyvät käsitöitään.
– Koronaa meillä ei ole. Uutisia seuraamme vähän, minulla on kylän ainoa puhelin ja internet-yhteys. Olemme vahvoja ja terveitä, mutta nyt meillä on jatkuva nälkä, John sanoo.
Akuutin ruoka-avun tarve lähes kolminkertaistunut
Kenialaisten nälkä on myös YK:n maailman ruokaohjelma WFP:n iso huolenaihe ja työsarka.
– Jo ennen koronaa noin 1,3 miljoonaa kenialaista oli ruoka-avun tarpeessa. Arvioimme avuntarvitsijoita olevan noin 3,5 miljoonaa heinä–elokuuhun mennessä, kertoo WFP:n ohjelmapäällikkö Mari Hassinen-Agoya STT:lle puhelimitse.
Hän asuu Nairobissa puolisonsa ja 12-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tytär on käynyt etäkoulua ja vanhemmat ovat tehneet etätöitä maaliskuun puolivälistä saakka.
– Keniassa aloitettiin rajoitustoimet hyvin nopeasti. Ensimmäinen koronatapaus oli maaliskuun alussa. Koulut menivät kiinni 16. maaliskuuta. Kenian väestörakenne on hyvin erilainen kuin Euroopassa eli väestö on nuorta, ja siksi oireettomia koronavirustartuntoja on paljon, Hassinen-Agoya kertoo.
Vaikeimmat oltavat on slummeissa ja kaupungeissa asuvilla, sillä ihmiset eivät pääse töihin tai töitä ei ole.
– Jopa 80 prosenttia kenialaisista saa toimeentulonsa epävirallisella sektorilla, usein päiväpalkalla, eikä heillä ole mitään työttömyysturvaa, Hassinen-Agoya mainitsee.
Kenian valtio on panostanut paljon koronakriisin hoitoon.
– Valtio antoi juuri sadan miljoonan dollarin lisäbudjetin sosiaaliturvan laajentamiseksi. Koronan lisäksi myös tulvat ja heinäsirkat ovat pahentaneet kriisiä.
Tavoitteena 30 miljoonaa dollaria ruoka-apuun
WFP osallistuu hädänalaisten perheiden auttamiseen avustamalla perheitä ruokaostoissa.
– Tavoitteemme on saada kasaan 30 miljoonaa dollaria perheiden ruoka-apuun. Neuvottelut mahdollisten rahoittajamaiden kanssa ovat käynnissä, ja avustusohjelman on tarkoitus käynnistyä kesäkuun aikana, Hassinen-Agoya kertoo.
Avunsaajaperheet valitaan huolella, ja apu kohdistetaan erityisen tuen tarpeessa oleviin perheisiin. Avun määrä on noin 40 dollaria kuukaudessa, minkä on laskettu olevan noin puolet nelihenkisen keskivertoperheen kuukausittaisesta ruokabudjetista.
– Teemme hyvää yhteistyötä ministeriöiden kanssa ja pyrimme valitsemaan avun kohteeksi perheitä, jotka eivät saa muualta apua. Yhteistyömme vahvistaa Kenian valtion kapasiteettia myös pitkällä aikavälillä.
90 prosenttia kenialaisista epävarmoja töihinpaluusta
Tuki maksetaan perheille kuukausittain mobiilirahana, jolla perhe voi ostaa ruokaa. Tarkoituksena on aloittaa avustaminen kolmen kuukauden jaksolla, jonka aikana tukea jaetaan 63 300 perheelle.
– Ruoka-avun tarve kasvaa koko ajan. Jopa 90 prosenttia kenialaisista kertoo, etteivät ole varmoja pääsevätkö palaamaan töihinsä enää lainkaan. Rahoitus on epävarmaa, mutta kun saamme näyttöä avustushankkeen toiminnasta, saamme toivottavasti lisää rahoittajia, Hassinen-Agoya sanoo.
Taloudellinen ahdinko lisää myös levottomuuksien riskiä. Nairobissa on ollut mielenosoituksia sekä mielenosoittajien ja poliisin välisiä yhteenottoja.
– Levottomuuden lisääntyminen on todellinen uhka. Paljon on keskustelua ja painetta rajoitusten lieventämiseen ja talouden avaamiseen, että ihmiset pääsisivät liikkumaan ja töihin.