Kseniya Samosenko pakeni Ukrainasta Suomeen jo neljä vuotta sitten – nyt hän pitää päivittäin yhteyttä kellareissa ja metrotunneleissa piilotteleviin ystäviinsä
Kun tilanne Ukrainassa alkoi vaikuttaa huolestuttavalta, juuri yliopistosta valmistunut Samosenko päätti lähteä.
Lapsuudesta Kseniya Samosenko, 31, muistaa parhaiten kesät. Ne hän vietti maalla isovanhempiensa luona.
Keski-Ukrainassa asuneella mummolla oli vuohi, kanoja, kaneja, koira ja kissa. Omilla mailla kasvoi esimerkiksi herneitä, maissia ja porkkanoita. Pihan puista Samosenko sai käydä poimimassa kirsikoita ja aprikooseja.
Itä-Ukrainassa Luhanskin alueella asuivat toiset isovanhemmat. Heillä oli muutama lehmä, joita Samosenko yritti huonolla menestyksellä lypsää.
– Nyt ymmärrän, kuinka onnellinen lapsuus oli. Sain olla kesät ulkona ja pyöriä pihalla kavereiden kanssa. Ei ollut tietokoneita, ei internetiä.
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.