Parikymmentä kilometriä Kiovan keskustasta koilliseen sijaitsee pieni Pohrebin kylä. Siellä 33-vuotias Oleksandr Lyman johtaa 714-henkistä seurakuntaa vaaleansinisessä kultakattoisessa Kristuksen taivaaseenastumisen kirkossa. Se on yksi niistä kirkoista, joiden seurakunta päätti erota Moskovan patriarkaatista sen jälkeen kun Ukrainan ortodoksinen kirkko sai virallisesti itsenäisen aseman, eli autokefalian tammikuussa 2019.
Lymanin mukaan ajatuksia eroamisesta alkoi nousta jo vuonna 2014 Krimin miehityksen jälkeen. Kuitenkin vasta autokefalian saamisen myötä aie konkretisoitui.
– Kokouksessa seurakunta päätti, että kirkko siirtyy Ukrainan ortodoksikirkon alaisuuteen.
Lymanin mukaan siirtymisen kannalla oli 700 ihmistä. Sitä vastusti noin kymmenen hengen äänekäs joukko sekä Lymanin edeltäjä, kirkon silloinen pappi.
– Pappi lähti neuvotteluihin Moskovan ortodoksikirkkoon kuuluvaan luostariin ja matkan jälkeen hän ilmoitti, ettei kirkko siirry mihinkään.
Eroamista kannattaneet seurakuntalaiset lakkasivat protestiksi käymästä kirkossa. Tämän jälkeen seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä alettiin kuskata bussikyydillä kirkkoon. Lymanin mukaan tämän tarkoituksena oli paikata jumalanpalvelusten kävijäkatoa ja osoittaa, että Moskovan patriarkaatilla on seurakunnassa yhä kannatusta.
Riita jatkuu edelleen
Lyman kertoo, että kun hänen edeltäjänsä ei totellut seurakunnan enemmistön tahtoa, enemmistön edustajat vierailivat vetoomuksineen Ukrainan ortodoksisen kirkon johdossa. Siellä kiista ratkaistiin nimittämällä Lyman kirkon papiksi.
Pääsiäisen alla vuonna 2019 riita huipentui kirkolla siten, että Lyman päätti soittaa poliisit ja paikalle tuli poliisin neuvottelija. Kirkko laitettiin kiinni, ja Moskovan patriarkaatin kannattajat palkkasivat paikalle oman vartijansa. Lyman muistelee, kuinka yhtenä päivänä hän piti omaa jumalanpalvelustaan pihalla patsaan luona, ja syrjäytetty pappi kirkon portin luona. Lymanin mukaan hänen sanaansa oli kuulemassa noin 200 seurakuntalaista, ja vanhan papin luona kymmenen.
Tämän jälkeen oli Lymanin mukaan vielä joitakin yhteenottoja, häirintää, uhkailua ja monipolvinen oikeusprosessi, joka kerran on jo ratkennut seurakunnan enemmistön hyväksi. Kamppailu ei kuitenkaan ole vielä ohi.
– Kolme viikkoa ennen Venäjän hyökkäyksen alkua sain tiedoksi uuden kanteen.
"Papit luulevat, että kirkko kuuluu heille"
Lyman sanoo pohtineensa sitä, mikä sai osan seurakuntalaisista ja hänen edeltäjänsä takertumaan Moskovan patriarkaattiin. Seurakuntalaisten hän uskoo olevan propagandan uhreja, ja uskovan ajatuksen siitä, että vain Venäjän kirkkoon kuulumalla voi pelastua.
– Propagandan tarkoitus on muodostaa ihmisille tällainen ajattelutapa. Tämä kirkkokysymys on Venäjälle sotapolitiikan väline.
Pappeja sen sijaan vaivaa hänen mielestään virkailijan syndrooma.
– Kun on ollut liian kauan työpaikassaan, luulee, että se ja kaikki siellä kuuluu sinulle.
– Papit luulevat, että kirkko kuuluu heille.
Ei näe Kirilliä patriarkkana
Lyman sanoo, ettei voi kannattaa Moskovan patriarkaattia, mihin yksi on syy jumalanpalvelusten kieli. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat kirkkoslaaviksi.
– Ihmiset eivät ymmärrä rukousten sanomaa, mikä on ristiriidassa kirkon periaatteiden kanssa.
Isoin syy on kuitenkin suhtautuminen, jota Lyman kutsuu jonkinlaiseksi uskontofasismiksi.
– Moskovan patriarkaatti uskoo olevansa ainutlaatuinen, ainoa oikea uskonto, ja että kukaan muu ei pelastu.
Mitä mieltä Lyman on Venäjän ortodoksikirkon johtajasta, patriarkka Kirillistä, joka on järkyttänyt maailmaa sotaa tukevilla lausunnoillaan?
– En voi suhtautua häneen patriarkkana, koska se mitä hän tekee, on sellaista, mitä patriarkat eivät voi tehdä.
Lyman katsoo, että Kirill on patriarkka ainoastaan muodollisesti.
– Sisältä hän on virkamies itsevaltiaan palveluksessa. Hän ei tue pelkästään sotaa, vaan koko Kremlin ideologista koneistoa.
Pommisuoja kirkon kellarissa
Venäjän käymä sota on muuttanut Pohrebin kirkkoa ja Lymanin toimenkuvaa. Aiemmin kirkon sisäänkäynnillä oli kolehti seurakunnalle. Nyt laatikossa kerätään rahaa Ukrainan armeijalle.
Venäjän hyökkäyksen takia kirkon kellariin rakennettiin pommisuoja kyläläisille. Lymanin mukaan sieltä suojaa hakivat kymmenet ihmiset. Puolikkaan oven kokoisesta sisäänkäynnistä laskeudutaan rappusia alas. Eri puolilla on patjoja ja vilttejä, kirjahyllyssä monta hyllyllistä säilykkeitä. Kattoa on tuettu ylimääräisillä tukeilla. Yhdestä seinästä on poistettu neliön verran tiiliä siltä varalta, että varsinainen uloskäynti sortuisi.
Seurakuntansa johtamisen lisäksi Lyman toimii nykyään sotilaspastorina. Pääsiäisen jälkeen hänen on tarkoitus lähteä Harkovan alueelle Itä-Ukrainaan Izjumin kaupunkiin, johon on tarkoitus myös viedä humanitääristä apua.
Guardian kirjoitti aiemmin tällä viikolla Izjumin tilanteesta. Lehden mukaan 10 000–15 000 ihmistä jäi loukkuun Venäjän miehitettyä kaupungin. Pormestari Valerii Martshenko sanoi lehdelle ainakin tuhannen ihmisen kuolleen ja kaupunkiin jääneiden ihmisten evakuointiyritysten epäonnistuneen toistuvasti.