Avustusjärjestöjen työ Ukrainassa poikkeaa tuntuvasti Punaisen Ristin tavanomaisista kriisioperaatioista, arvioi SPR:n kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Tiina Saarikoski. Hänen mukaansa avustustarve muuttuu Ukrainassa koko ajan ja ennalta-arvaamattomasti.
– Yleensä Punaisen Ristin operaatiot aloitetaan äkillisen katastrofin kuten maanjäristyksen jälkeen, jolloin päästään auttamaan ja jälleenrakentamaan. Ukrainan sotatilanteessa sen sijaan avustetaan muuttuvissa oloissa, joissa kriisi on koko ajan päällä, Saarikoski sanoo.
Humanitaarinen apu Ukrainassa on hyvin monen toimijan mosaiikki, jossa eri avustusjärjestöt ja viranomaiset tekevät tai ainakin yrittävät tehdä yhteistyötä. Humanitaarisen avun asiantuntija Tarmo Heikkilä Suomen Unicefistä arvioi, että yhteiseen hiileen puhaltaminen on pääosin onnistunut.
– Eri avustusjärjestöjen välinen koordinaatio on toiminut aika hyvin Ukrainassa, hän sanoo.
Heikkilän mukaan Ukrainan vaikeasta tilanteesta huolimatta maassa on se etu, että viranomaiset ovat kyenneet toimimaan ainakin maan keski- ja länsiosissa. Näin esimerkiksi Unicef on löytänyt yhteistyötahoja.
Ratkaisevaa puolueettomuus
Toinen puoli kolikosta on se, miten apu löytää siviilit rintamalinjan toisella puolella eli Venäjän ja sen tukemien separatistien hallussa olevilla Ukrainan alueilla.
– Olemme pystyneet operoimaan myös sillä puolella. Siellä apua antaa Venäjän Punainen Risti. Lähtökohtamme on se, että kaikkia autetaan. Avun tarve on ratkaiseva tekijä, sillä ei ole merkitystä, miltä osapuolelta avun tarvitsija on, Saarikoski sanoo.
Avustajien kannalta ongelmana Ukrainassa on Saarikosken mukaan se, miten päästä avun tarvitsijoiden luo, kun taistelut ovat käynnissä.
– Silloin on mietittävä myös henkilökuntamme turvallisuutta.
Sekä Saarikoski että Heikkilä painottavat sitä, miten tärkeää on avustusjärjestöjen puolueettomuus.
– Punaisen Ristin neuvottelut eri osapuolien viranomaisten kanssa ovat luottamuksellisia, eikä Punainen Risti lähde kritisoimaan mitään osapuolta. Näin pyritään takaamaan avun saanti perille sen tarvitsijoille.
Saarikosken tietojen mukaan Venäjän Punainen Risti on auttanut myös niitä, joita on evakuoitu Ukrainasta Venäjän valtion puolelle.
Heikkilä muistuttaa, että puolueettomuus on osa humanitaarisen avun periaatteita.
– On hyvin oleellista, että mikään osapuoli konfliktissa ei koe, että auttaisimme enemmän yksiä kuin toisia. Nämä ovat tosi herkkiä asioita.
Etenkin yksin kulkevat lapset vaarassa
Unicef on YK:n järjestö ja lastenavun rahasto, joten on luontevaa, että sen apu suunnataan Ukrainassakin lähinnä lapsille.
– Me olemme keskittyneet Ukrainassa lasten suojeluun ja lisäksi puhtaan veden saatavuuden lisäämiseen sekä perusterveydenhuollon tarvikkeiden saatavuuteen, Heikkilä linjaa.
Se, että Unicef keskittyy ennen muuta lapsiin, näkyy Heikkilän mukaan esimerkiksi siten, että järjestö pyrkii suojaamaan niitä lapsia jotka joutuvat jättämään kotinsa ja turvallisen ympäristön.
– Silloin heihin kohdistuu ihan eri tavalla hyväksikäytön, väkivallan ja salakuljettamisen riskejä. Erityisesti vaarassa ovat yksin kulkevat lapset.
Unicef varautuu Heikkilän mukaan siihen, että Ukrainan sodan kokeneet lapset alkavat oireilla vasta hieman myöhemmin, viiveellä.
– Lapset ovat tämän kaltaisessa kriisissä hyvin monitahoisen sosiaalisen stressin kohteena, traumatisoivien tilanteiden äärellä. Yleensä 3–4 kuukauden kuluttua aletaan nähdä posttraumaattisia häiriöitä osalla lapsista. Kriiseissä lapset, kuten aikuisetkin, jaksavat pitää itsensä tasapainossa tietyn aikaa, mutta jossain vaiheessa voimat ehtyvät.
Avuntarpeeseen on havahduttu
Vaikka Ukrainan sota päättyisi huomenna, humanitaarisen avun tarve jatkuu maassa pitkään. Hyvä asia Ukrainan hätäavun kannalta on Saarikosken mukaan se, että moni valtio ja ihmiset ulkomailla ovat havahtuneet avuntarpeeseen.
– On hienoa, että resurssia näyttää nyt olevan etenkin rahan osalta hyvin. Samoin on kiinnostusta ja innostusta auttamiseen. Edessä on kuitenkin pitkä avun tarve, jälleenrakennuksen tarpeet ovat Ukrainassa valtavat. Toki tätä jo lahjoitettua rahaa pystytään käyttämään myös pitkällä tähtäimellä.
Eräs avun muoto ovat Saarikosken mukaan käteisavustukset, niin Ukrainassa kuin maasta ulkomaille paenneidenkin parissa.
– Avustuspakettien jakamisen sijaan on tavoitteena päästä jossain vaiheessa käteisavustusten jakamiseen. Silloin ihmiset pystyvät itse ostamaan juuri sitä, mistä heillä on tarve. Myös henkisesti on iso merkitys sillä, että avun saaja voi itse määritellä, mitä hän sillä tukirahalla hankkii.
Suomen Unicef ei toimi suoraan Ukrainassa, vaan järjestö auttaa siellä kansainvälisen maaoperaationsa kautta, kuten muuallakin. Myös SPR:n apua ohjataan maahan ennen muuta Punaisen Ristin kansainvälisen yhteistyön puitteissa, vaikka Ukrainaan onkin lähtenyt noin 40 SPR:n työntekijää.