Anne Airaksinen, 42, uskoi pitkään, ettei pärjää missään – nyt tuore tohtori haluaa auttaa muita herkkiä työelämässä
Moni ihminen piilottelee herkkyyttä ja tunteiden näyttämistä töissä, eikä se ainakaan lisää luovuutta tai työhyvinvointia.
Syksyllä 2015 Anne Airaksinen tuijotti epäillen yliopiston kurssitarjontaa. Vanhempainvapaalla oli aikaa miettiä, mitä elämältä haluaisi. Yli kolmekymppiseksi asti oma polku oli tuntunut vieraalta.
– Tuntui, ettei paikkani ole missään.
Ainakaan akateemisessa maailmassa se ei ollut. Peruskoulun jälkeen Airaksinen hakeutui ammattikoulun käsi- ja taideteolliselle linjalle. Jonkin ajan kuluttua hän vaihtoi kaupalliselle puolelle. Lopulta Airaksinen päätyi iltalukioon, josta kirjoitti ylioppilaaksi.
Monen työpaikan kautta Airaksinen päätyi töihin sahalle, perinteisiin duunarihommiin. Mutta hoitovapaalla alkoi tuntua, että jokin ei ole oikein. Hän päätti kokeilla, pärjäisikö sittenkin yliopistossa.
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.