Wall Street Journalin toimittaja Evan Gershkovich sai Venäjällä 16 vuoden vankeustuomion, mutta vapautui osana vankienvaihtoa. Tavalliseen elämään totuttelu vankeuden jälkeen oli vaikeaa, hän kertoo.
Maaliskuussa 2023 Venäjän turvallisuuspalvelu FSB pidätti yhdysvaltalaisen Wall Street Journalin toimittajan Evan Gershkovichin Jekaterinburgissa kesken haastattelun. Gershkovich sai kuulla, että häntä epäillään vakoilusta.
Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, kun Venäjä pidätti länsimaalaisen toimittajan vakoilusta epäiltynä.
Gershkovich vietiin venäläiseen vankilaan, missä hän vietti noin 16 kuukautta ennen kuin hänet vapautettiin vuonna 2024 osana Yhdysvaltojen ja Venäjän laajaa vankienvaihtoa.
Gershkovich kirjoitti vankeudessa päiväkirjaa, jonka pohjalta hän on nyt julkaissut kirjan.
Gershkovichilla on sukujuuria Venäjällä, mutta hän syntyi ja kasvoi Yhdysvalloissa, kunnes muutti toimittajan työn perässä Moskovaan vuonna 2017.
– Kun minut pidätettiin, se oli shokki, muttei yllätys. En ollut yllättynyt, että Venäjän valtio tekee jotain sellaista. En kuitenkaan ollut uskonut, että he menisivät niin pitkälle ulkomaankirjeenvaihtajan kanssa, Suomessa vierailulla ollut Gershkovich sanoo STT:n haastattelussa.
Parempaa kohtelua
Toimittajana Gershkovich oli seurannut näytösluonteisia oikeudenkäyntejä useaan otteeseen. Näin ollen hän oletti hyvin pian pidätyksensä jälkeen, että hänet on lavastettu ja vangittu vankienvaihdossa hyödynnettäväksi. Tätä tuki muun muassa se, ettei FSB kuulustellut tai kovistellut häntä.
Gershkovich kertoo myös saaneensa monia muita vankeja parempaa kohtelua, koska venäläiset tiesivät hänen vangitsemisestaan nousevan kansainvälisen kohun.
– He halusivat päästä sanomaan, että minua kohdellaan hyvin ja oikeusprosessia noudatetaan. Siksi vankilan johtaja tuli tarkistamaan minut ennen Yhdysvaltain suurlähettilään vierailua, siksi patjani oli paksumpi kuin muiden. Siksi minua ei kidutettu eikä kuulusteltu niin kuin Viktorijaa.
Viktorijalla Gershkovich viittaa Venäjän miehittämiltä alueilta raportoineeseen ukrainalaiseen toimittajaan Viktorija Roshtshynaan, jonka Venäjä vangitsi hieman myöhemmin kuin Gershkovichin. Roshtshyna kuoli vankeudessa. Ukrainaan palautetusta ruumiista löydettiin lukuisia merkkejä jatkuvasta kidutuksesta.
– Venäläiset ovat hyvin laskelmoivia vankien kohtelun suhteen, sen opin. Minua kohdeltiin... No, ei hyvin, en pidä selliolosuhteita kovin inhimillisinä, mutta minut jätettiin rauhaan.
Gershkovich kertoo, että Venäjän miehittämillä alueilla ja Venäjän eteläosissa sijaitseviin vankiloihin lähetetään raporttien mukaan niin sanottuja erikoisvartijoita kiduttamaan vankeja, kuten ukrainalaisia siviilejä ja sotavankeja.
– Siinä on ajatuksena, että kiduttajien ja kidutettavien välille ei haluta henkilökohtaisia suhteita. Se on kuin raportoidessani mielenosoituksista Kaukoidässä Habarovskissa: Moskovasta lähetettiin mellakkapoliisit, koska paikalliset eivät halunneet hakata ja pidättää naapureitaan, Gershkovich kuvaa.
– Minun vartijani olivat ihmisiä, joihin pystyi rakentamaan suhteen ajan mittaan. He eivät saaneet käskyjä tehdä elämästäni kurjaa.
Ensin tuomio
Gershkovich odotti tuomionlukuaan lähinnä malttamattomana, koska tiesi, että Venäjä langettaa syytetyille tuomion ennen kuin vankienvaihto on mahdollista.
Vankilassa ollessaan Gershkovich oli pitänyt huolen siitä, ettei antanut tunteille liikaa valtaa, jottei olisi romahtanut tai vaikuttanut vankienvaihtoprosessiin negatiivisesti. Vaikka hän ajatteli, ettei todellisuudessa viettäisi 16 vuotta vankina Venäjällä, saivat tunteet vallan tuomionjulistuksen aikana.
– Vankilassa ei voi olla tunteellinen. En antanut itseni itkeä, mutten myöskään voinut olla vihainen järjestelmälle, joten yritin pysyä tyynenä. Tuossa hetkessä koin ensimmäistä kertaa sekä vihan että surun puuskan. Silloin annoin itseni ymmärtää kunnolla, että he tuomitsivat toimittajan 16 vuodeksi vankilaan lavastetussa jutussa.
Ristiriitaiset tunteet
Vankienvaihdon ja vapautumisensa jälkeen Gershkovichin oli vaikeaa sopeutua tavalliseen elämään.
– Luulen, että osittain sen takia, että olin pitänyt tunteet kurissa, ne kaikki purkautuivat, kun minut vapautettiin. Viha ja kyyneleet, Gershkovich kertoo.
Gershkovich sai paniikkikohtauksia väkijoukoissa. Hänen kehonsa oli ylivirittynyt, joten hän ei saanut unta.
– Aivan kuin olisin siirtynyt suoraan päiväkodista aikuisuuteen. Kun sinulta viedään ensin toimijuus, ja yhtäkkiä sinun täytyykin taas tehdä päätöksiä, on se todella vaikeaa.
Terapia ja kirjan kirjoittaminen ovat auttaneet Gershkovichia käsittelemään asioita.
– Sain kirjan valmiiksi loppukeväästä, ja palasin toimittajan työhön Wall Street Journalille. Näin ystäviä viikonloppuisin. Tunnen taas olevani oma itseni, mutta siihen meni suunnilleen yhtä kauan aikaa kuin vietin vankilassa.
Gershkovichin tunteet Venäjää kohtaan ovat ristiriitaiset, aivan kuten jo ennen hänen pidätystään. Venäjän valtio tekee hirvittäviä asioita Ukrainassa ja kotimaassa, mutta Gershkovichilla on myös maahan liittyviä lämpimiä tunteita.
– Äitini on venäläinen, kasvoin venäläiseen kulttuuriin. Tyttöystäväni on venäläinen. Tapasin osan parhaista ystävistäni Venäjällä ja vietin osan elämäni tärkeimmistä vuosista siellä. Venäjällä on yhä asioita, joita rakastan.