Usein kuormituksesta puhutaan kauhistellen ja ikään kuin sairauteen verrattavana tilana. Se ei kuitenkaan ole näin. Kuormitus kuuluu kaikkien elämään. Jotta elämä tuntuu joltakin, sen eteen on vähän ponnisteltava.
Kuormitusta pelätään liikaa. Ihmiset stressaavat jo etukäteen kuormitusta, jolloin mieluiseen harrastukseen jääkin menemättä väsymyksen pelossa.
Unohdetaan, että nimenomaan harrastukset ovat valopilkkuja arjen keskellä, jolloin ajatukset saa pois velvollisuuksista. Samalla myös välttämättömiä asioita jää tekemättä ja syyksi sanotaan jaksaminen.
Tyhjä arki ei palauta. Tekemättömyys voi johtaa uniongelmiin ja liika mukavuudenhalu kaventaa elinpiiriä. Kun miettii jatkuvasti, että tuntuuko asiat itselle kivalta, muuttuu vain mukavuudenhaluisemmaksi.
Psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut osuvasti asiaan liittyen: ”On tietysti oikein sanoa toiselle, että pidä huolta itsestäsi. Meille on kuitenkin syntynyt ennakkoon huolestumisen kulttuuri, jossa tarkkaillaan jatkuvasti, että miltä minusta nyt tuntuu ja pitäisikö minun jo suojella itseäni. Emme kannusta toisiamme siihen, että ole sinnikäs ja koeta mitä jaksat.”
Ihmiset pelkäävät kuormituksen aiheuttamia reaktioita. Pelätään, että juhlien jälkeen väsyttää ja on siksi ärsyyntynyt. Toisaalta eikö väsymys ole kivojen juhlien arvoista?
Monet asiat ovat väsymyksen arvoisia ja sen pelossa moni kokemus jää saamatta. Vanhemmillakin voi olla halu rajoittaa lastensa tekemistä. Pelätään kuormituksen aiheuttavan vakavia seurauksia. Nuoruuteen kuitenkin kuuluu omien rajojen löytäminen, ja pitää oppia itse, mitä jaksaa.
Mielenterveydenhäiriöt ovat asia erikseen, mutta kuormitus kuuluu jokaisen elämään ja sen kanssa pitää oppia elämään.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen (14v.).