Suomessa uskotaan vahvasti keskittämiseen. Jos kylässä on pankki, se suljetaan. Jos siellä on koulu, sitä harkitaan lakkautettavaksi.
Jos siellä on terveysasema, se yhdistetään johonkin suurempaan. Ja jos juna sattuu pysähtymään asemalla, sitä pidetään lähes suunnitteluvirheenä.
Lievestuoreen kohdalla kysymys ei ole vain muutamasta minuutista. Junan pysähtyminen parantaisi työssäkäyntiä, opiskelumahdollisuuksia ja palveluiden saavutettavuutta sekä tarjoaisi vaihtoehdon henkilöautolle.
Rataverkko on rakennettu yhteisillä verovaroilla, joten myös sen hyötyjen pitäisi jakautua koko maahan.
Vuosikymmenien ajan meille on kerrottu, että keskittäminen tekee kaiken tehokkaammaksi. Samaan aikaan moni kylä on menettänyt palvelunsa, yhteytensä ja osan väestöstään.
Jos tämä on tehokkuutta, sitä on ainakin osattu tehdä perusteellisesti.
Kun yhteydet heikkenevät, myös asuntojen arvot laskevat. Kuvitellaan tuhannen asukkaan kylä, jossa asuntojen keskimääräinen arvo putoaa vuosikymmenten aikana 120 000 eurosta 40 000 euroon.
Paikallisesta varallisuudesta katoaa kymmeniä miljoonia euroja. Tätä menetystä ei kuitenkaan löydy valtion säästötaulukoista. Se on vähän kuin pudottaisi lompakon järveen ja iloitsisi siitä, että tasku keveni.
Samalla palveluiden keskittäminen lisää autoriippuvuutta. Kun juna ei pysähdy ja palvelut ovat kauempana, ihmiset ajavat enemmän.
Rahaa valuu polttoaineeseen ja edelleen ulkomaille ostettavaan energiaan.
Olemme onnistuneet rakentamaan järjestelmän, jossa säästämme kotimaisesta raideliikenteestä ja korvaamme sen tuontiöljyllä.
Siinä on jotain yhtä loogista kuin saunan lämmittämisessä pakkasella ikkunat auki.
Kysymys on myös huoltovarmuudesta. Viime vuosina on puhuttu paljon kriisinkestävyydestä ja kokonaisturvallisuudesta.
Silti yhteiskunnan käytännön ratkaisut näyttävät usein perustuvan ajatukselle, että kaikki kannattaa sijoittaa muutamaan suureen kaupunkiin.
Huoltovarmuuden näkökulmasta nykyinen keskittämisinto on välillä erikoinen. Se on vähän kuin säilyttäisi kaasugrilliä, bensakanistereita ja heinäpaaleja samassa vajassa ja kutsuisi sitä riskienhallinnaksi.
Olemme pitkään mitanneet päätöksiä tehokkuudella. Nyt niitä pitäisi mitata myös elinvoimalla ja kriisinkestävyydellä. Jokainen lakkautettu asema näyttää säästöltä excelissä. Kylällä vaikutukset näkyvät tyhjenevinä taloina, pitenevinä matkoina ja hiljaisempina katuina.
Suomeen ollaan valmiita rakentamaan miljardien eurojen tunnin junaa. Ymmärrän ajatuksen hyvin. Jos asuisin Turussa, minullakin voisi olla sieltä kiire pois.
Mutta ennen kuin junat kiitävät entistä nopeammin suurten kaupunkien välillä, olisi kohtuullista varmistaa, että ne pysähtyvät edes joskus siellä, missä ihmiset vielä odottavat laiturilla.
Siksi vaadin, että VR palauttaa pysähdyksen Lievestuoreelle ja samankaltaisiin kyliin. Jos juna kulkee kylän läpi, sen pitää voida myös pysähtyä siellä.
Lievestuore