Nykyihmisen elämä on tehty helpoksi, kun asunnosta voi päästä hissillä suoraan autohalliin, suhauttaa autolla töihin ja nousta taas hissillä istumaan päiväksi työpöydän ääreen. Vaivattomuudella on kuitenkin kääntöpuolensa.
Tällä viikolla julkaistu UKK-instituutin tutkimus selvitti, että päivittäinen yli kahdeksan tunnin paikallaan olo valveilla ollessa aiheuttaa vuosittain yhteiskunnalle noin 1,5 miljardin euron kustannukset. Aiemmin liikkumattomuuden kustannukset on laskettu vähintään kaksinkertaisiksi.
Kustannuksia kertyy, kun ihmisten työkyky ja terveys heikkenevät. Summat ovat valtavia, mutta paikalleen jämähtäminen kurittaa myös yksilön elämänlaatua.
– Väitän, että ihmisellä on parempi fiilis, jos hän on lähtenyt vaikka kävelylle sen sijaan, että istuu illan sohvalla, sanoo Olympiakomitean tuore johtaja Petri Keskitalo, jonka vastuulla ovat liike ja liikunnallinen elämäntapa.
Keskitalo aloitti työnsä maaliskuun puolivälissä. Hän etsii tapoja, joilla liikunnan eri toimijat voisivat tehdä asioita yhdessä ja paremmin.
– Ympäristön kannalta mietitään, millaisen perinnön me haluamme jättää. Samaa voi miettiä liikunnan osalta, Keskitalo sanoo.
Perheillä suuri rooli liikuntaan innostajina
Keskitalo korostaa, ettei liikkumisen tarvitse olla ohjattuun harrastustoimintaan osallistumista, vaan arjen pienillä valinnoilla saavuttaa jo paljon. Kulkeeko vaikkapa lyhyitä matkoja kävellen tai pyörällä auton sijaan.
– Koiranomistajat ovat hyvässä asemassa, sillä he saavat liikuntaa useamman kerran päivässä, Keskitalo naurahtaa.
Koronapandemian aikana lasten ja aikuistenkin harrastukset menivät tauolle, ja uudelleen aloittamisen kynnykseen voi kompastua. Kuntoilija tunnistaa kuitenkin hyvän olon, jonka liikunta tuo, kunhan vain tulee lähdettyä liikkeelle.
– Liikunnallisuus pitäisi löytää ilon kautta, liikkuu sitten millä tasolla tahansa, Keskitalo sanoo.
Keskitalo on entinen huippu-urheilija, joka hallitsi kymmenottelijana yleisurheilun teholajien kirjon. Nykyisenä kuntoilijana hän korostaa perheiden roolia liikunnallisen elämäntavan edistäjinä. Malli on lapsuudesta, jossa lomat alkoivat usein isän kanssa klapimetsällä.
– Omien lasten kanssa ei paljon tehty kestävyysliikuntaa, mutta pihapelejä, painimista, puihin kiipeilyä ja pallonpotkimista oli paljon, Keskitalo kertoo ja iloitsee, että voi nyt liikkua myös lastenlasten kanssa.
Perinteistäkin voi päästää irti. Keskitalo kertoo tajunneensa nuoremman poikansa kautta, miten monipuolinen laji esimerkiksi skeittaus on.
– Hän tuli 12-vuotiaana näyttämään, miten teki kaksi puolivolttia taaksepäin ja kokovoltin perään. Kehonhallinta oli kehittynyt skeittaamalla, Keskitalo muistelee poikansa flick-flack-sarjaa.
Olympiakomitea kannustaa matalan kynnyksen liikuntaan ensi tiistaina vietettävän Unelmien liikuntapäivän avulla. Kirjo on laaja taloyhtiöiden pihapeleistä keskiaikaiseen kamppailulajiin tutustumiseen.
Koulut ja seurat yhteistyöhön
Urheiluseuroissa lapsille ja nuorille ei välttämättä ole tarjolla ryhmiä, joissa voisi liikkua osallistumatta kilpaurheiluun. Keskitalo arvioi, että ohjaajaresurssit ovat yksi rajoittava tekijä. Ratkaisun avain voisi löytyä yhteistyöstä koulujen kanssa. Seuroille voisi aueta mahdollisuus palkata päätoimisia ohjaajia, kun ohjattavana olisi muitakin kuin seurojen omia harjoitusvuoroja.
Opetus- ja kulttuuriministeriön lanseeraama Harrastamisen Suomen malli mahdollistaa lapsille ja nuorille harrastustoimintaa heti koulupäivän perään. Liikunnan lisäksi tarjolla on muun muassa kulttuuria ja taidetta.
– Kun lapset ovat saaneet toivoa harrastuksia, parkour on ollut monessa kunnassa suosittua. Se on liikunnallisesti oivallinen laji, Keskitalo sanoo.